Pieni muutto

Asun kerrostalossa, jossa on kahdeksan kerrosta. Kun muutin asuntooni, minulle annettiin oman rapun ullakolta iso verkkokomero. Sain keväällä ja syksyllä siirrettyä kätevästi esimerkiksi auton renkaat hissillä ullakolle. Nyt taloyhtiössä oli vihdoinkin päätetty järjestää kaikille asukkaille omat verkkokomerot, mikä sinänsä oli hyvä juttu. Mutta minulle päätöksestä seurasi se, että jouduin siirtämään ullakolta tavarat viereisen rapun kellarissa olevaan verkkokomeroon, joka oli puolta pienempi kuin aikaisempi!

Raahatessani tavaroita rapusta toiseen ihmettelin kaikenlaista, kuten vanhojen tavaroiden kestävyyttä, omaa keräämisvimmaani ja miksi en halunnut luopua mistään vanhasta. Selitykseni on tähän saakka ollut se, että olen halunnut suojella luontoa kannattamalla kestävää kehitystä. Olen katsellut tv:stä ja lukenut lehdistä, että me ihmiset tuotamme niin paljon jätettä, että hyi, hyi meitä. Mutta toisaalta, mitäs tässä päivittäisten tavaroiden kanssa voidaan muutakaan tehdä? Kaikenlaiset ruuat ovat länsimaissa nykyisin pakattu pusseihin ja kelmuihin ja sen lisäksi vielä laatikoihin, että tuleehan sitä roskaa väkisinkin.

Olen jo vuosia itse ostanut irtotuotteita, kierrättänyt, korjannut ja vienyt tavaroita kirpputoreille, jotta jätevuoret eivät kasvaisi ainakaan minun vuokseni. Mutta samalla olen toivonut, että yritysmaailma heräisi jo vähitellen tuottamaan tavaroita ja pakkauksia jotka hajoavat luontoon. Onneksi jotain on jo tehtykin: biojätepussi.

Ilahduin tämän vuosituhannen alussa, kun löysin Alessista Kristiina Lassuksen suunnittelemat, oljesta puristetut kulhot, jotka hajoavat luontoon, kun niihin tiputetaan vettä. Hieno idea! Kulhot ovat minulla hedelmäkulhoina. Voisiko joku vielä keksiä esimerkiksi sellaiset teksiilivärit tai autonrenkaat tai autot tai tietokoneet tai kännykät jotka hajoaisivat luontoon tuhoamatta luontoa? Ja joku tekisi ne vaihtoehtotuotteiksi. Ja olisipa hyvä, jos niillä tuotteilla olisi vielä halvempi hinta kuin luontoa pilaavilla tuotteilla!